tiistai 5. marraskuuta 2013

Lääkäriangstausta

Kävimme nimittäin tämän meidän 3 vuotiaan kanssa taas painokontrollissa keskussairaalassa.. Tyttö oli kasvanut KAHDESSA kuukaudessa vajaa 3 cm ja painoa vajaa 300 g, joka todellakin mun mielestä on tuon ikäiselle ihan hyvä määrä nuin lyhyessä ajassa, vaan eipä taas(kaan) kelvannut lääkärille, tuijotti tietokoneelta käyriä ja käyriä ja käyräthän näytti perinteisesti ihan mihin sattuun.. Kehtasi ehdottaa että jäädään pariksi päivää tytön kans osastolle, siinä vaiheessa kiehahti viimein yli ja meni minunki kuppi nurin! Olo oli niinku muumeilla ku ne lukittiin häkkiin ku lääkäri tuumas et "tehään mukava huone teille.." voi että sapetti, ei noteerannut milläänlailla kun sanoin että tyttö jo valmiiksi jännittää sinne tulemista, (viime reissulla oksensi sairaalan pihalla jännityksestä) ja tällä kertaa en puhunut koko sairaalaan menosta vasta kuin oltiin lähdössä niin samana aamuna.

Mä en ymmärrä miten paljon tuon tytön pitäis yhtäkkiä kasvaa, että se kelpaisi siellä?! Käytiin myös psykiatrisella, sinne tämä meidän lääkäri laittoi myös lähetteen, josko heillä olis uusia vinkkejä tuohon syömishommaan. Siellä oli kyllä tosi mukavia "tätejä", S tykkäs kun sai piirrellä ja kerrankin ei punnittu tai pistelty, ja siellä myös ne huomioi tuota tyttöäkin. Mä en tasan ala sotkee molempien tyttöjen rytmejä lähtemällä pariksi päiväksi sairaalaan, ja tunnetustihan se sairaalaruoka ei oo mitään maailman parasta, ja kun kysyin tältä lääkäriltä et mitä hittoa me hyödytään tollasesta, niin vastaus oli: "En minä sitä vielä tiedä..."

Nyt sit käydään joulukuun alussa seuraavan kerran lastenpolilla ja sitä ennen nyt kuukausittain täällä omassa neuvolassa punnituksessa. Kuulema jos ei sitten ole käyrät kääyntyny nousuun kunnolla niin katsotaan uudestaan sitä osastolle tulemista, sanon lääkärille et jos se siitä on kiinni että jonku ammattilaisen pitää kytätä S:n syömistä niin aivan vapaasti muutakuin ottaa teltan mukaan ja muuttaa meidän keittiön ikkunan alle niin sieltä voi vahtia saako se ruokaa. Kolme vuotta oon hyväkäytöksisesti kuunnellu tuosta painosta jankkaamista, vaan kyllä alkaa raja tulee vastaan siinäkin touhussa! Ei oikeen sovi tähän lääkärin Aliravitsemus-diagnoosiin että tyttö juoksee 16 tuntia vuorokaudesta, on oikein hyvävointinen ja jaksaa touhuta, eikä sairastele juuri koskaan.. Näiden perusteella itse en ole huolissaan painosta, niin kauan kun ne luvut kuitenkin nousee. Itse en kuitenkaan S:n ikäisenä oo ollut kuin kilon painavampi, mun lähtöpaino tosin ollut yli 4 kg ja S:lla 1,8 kg, vaan eipä lääkäri juuri noteeraa tuotakaan...

Tämä meidän lääkäri on muutenkin hyvin negatiivinen, kertaakaan mikään ei oo ollut hyvin, aina kuuluu vaan "Nyt ei mene kyllä yhtään hyvin.." "Paino ei vaan nouse...." Veikkaan että mulla jossain vaiheessa menee sukset ihan täysin ristiin hänen kans, kyselinkin jo valmiiksi meidän kotineuvolasta onko meillä mahdollista siirtyä oman lastenlääkärin seurantaan.. Ei nimittäin mun häntäluu kestä näitä jatkuvia ajeluita tuonne keskussairaalalle asti, taas niin kipeytynyt ettei pitkiä aikoja voi istua paikallaan.. mutta, eiköhän se tästä pikkuhiljaa paremmaksi muutu, uskon että S ottaa kohtapuolin sen kasvuspurtin, motivaatiota syömiseen on tullut kun neidille on iskenyt hirveä koulukuume! Kouluun olis niin kova halu päästä ;)

Kuukauden kuluttua: Jaahas joku angsti päällä kirjottanu ton, mut tosiaan nyt välipunnituksessa käyty ja olikin onneksi n. 300 g tullut kuukaudessa ja pituutta vain joku puoli senttiä (onneksi), joten käyräkin oli noususuunnassa. Saa nähdä vaan kelpaako sekään nyt tälle meidän lääkärille.. Mulle kyllä kelpas, paremmin kuin hyvin, siihen nähden että meillä vieraili lokakuun alussa mahatauti, eikä neidille muutenkaan hirveän hyvin ruoka maistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)