tiistai 10. kesäkuuta 2014

Asiaa syömisestä

Tästä aiheesta mun on pitäny kirjottaa jo kauan sitten, en vaan oo saanu aikaseksi. Oon kyllä varmaan saattanut mainita, miten isossa ja tärkeässä ja stressaavassa osassa syöminen on meidän elämässä.

 
Kaikkihan tietty alkoi kun esikoinen syntyi keskosena (viikkoihin nähden pienempänä, 1845g). Alkuun kaikki näytti hyvältä ja näyttää edelleenkin mun silmissä, paino nousi, joskin aika hitaasti. Käytiin keskosen seurantakontrolleissa niin kasvun, kuin kehityksen osalta. Kehityttiin normaalisti ja kasvettiin hitaasti. Ainoa minkä takia ollaan edelleen sairaalan seurannassa, on esikoisen paino. Näiden kohta neljän vuoden aikana ollaan käyty niin paljon verikokeissa, etten enää laskuissa ole pysynyt, aina vaan haluttu tutkia sitä ja tätä, toisaalta hyvähän se on, että tutkitaan, mutta liika on siltikin liikaa jos samoja kokeita otetaan parin kuukauden välein.


Ravitsemusterapeutilla käytiin myös säännöllisesti, sieltä saikin todella paljon käytännön vinkkejä syömiseen. Kaikki mahdolliset lisät ja juomat on kokeiltu. Ongelma oli pitkään se, että tyttöä ei kiinnostanut ruoka, ei halunnut syödä itse, hänelle ei tullut edes nälkää. Vasta viime kesänä, kun ikää tuli kolme vuotta, ja oli pikkusisko joka alkoi myös syödä kiinteitä, alkoi tyttöä ruoka kiinnostamaan joissain määrin. Siihen asti meillä ruokapöydässä samalla luettiin kirjaa tai katsottiin puhelimesta lastenohjelmia. Tätä en missään nimessä olisi halunnut että meidän syöminen on, mutta ei auttanut, keinolla millä hyvänsä oli tyttö saatava syömään, kaikella muulla kuin pakottamisella. Jatkuvat kontrollit sairaalassa ja saarnat siitä kun paino ei vaan nouse. Lopen viime syksynä lääkäri ehdotti jopa viikonlopun kestävää osastoseurantaa, josta epäkohteliaan kohteliaasti kieltäydyin. Tuskin tytön viikonlopun syömiskokeilu sairaalassa olisi mitään auttanut, muutakuin sotkenut molempien tyttöjen rytmit.


Seuraava lääkäri soittoajallaan sitten sanoikin, että monesti puhutaan toista, mitä tilanne oikeasti on. Siinä vaiheessa jo hiukan järkytyin että kuvitteleeko ne siellä, että lapsi ei saa kotona ollenkaan ruokaa. Viime joulukuussa ollaan viimeksi käyty kontrollissa ja silloin paino olikin suht hyvin noussut, mutta lääkäri keksi seuraavaksi, että haluaa magneettikuvata tytön pään vielä. Kyseistä toimenpidettä ootellessa, se on ylihuomenna.

Meillä siis syöminen määrittelee ihan kaiken tekemisen ja menemisen. Tämä painon kyttääminen on TODELLA stressaavaa. Kun lapsi ei syö hyvin, se stressaa vielä enemmän. Kuitenkin pitää pitää huoli, ettei painosta ja syömisestä tule mitään mörköä ja ettei lapsi huomaa painonsa olevan ongelma. Itse olen ollut todella pieni lapsena ja aivan yhtä huonosyömänen äitini kertoman mukaan.




 Pari lääkäreistä sanookin, että tämä taitaa olla geeniperäistä, osa on taas sitä mieltä että tyttö ei vain syö tarpeeksi. Hän kyllä syö, mutta myös on todella liikkuvainen. Nykyään häntä kiinnostaa ruoka, ruoanlaitto, ja syö itse. Viimekerralla vein myös omani ja mieheni neuvolakortit, että näkevät meidän myös kasvaneen miinuskäyrillä. Meidän lääkäri kun tuijottaa vain käyriä koneelta, ei sitä katso ollenkaan, että tyttö on täysin sopusuhtainen ja terveen näköinen vilkas lapsi. Lääkärin mukaan myös näin alipainoinen lapsi sairastelee paljon, eikä omaa vastustuskykyä. Tässä asiassa tyttö on aina ollut erittäin terve ja todella vähän sairastellut, ainoa mitä tämä hoikkuus aiheuttaa on se, että neiti palelee helposti.

 
Pikkusisko myöskään ei kasva käyrien mukaan vaan pienipainoinen hänkin on, vaikka on normaaliaikaan ja normaalikokoisena syntynyt ja syö hyvin. Hän käy myös painokontrolleissa. Ensiviikolla kontrolloidaankin molemmat neidit taas ja sitä ennen olisi taas käytävä verikokeissa.. Pikkusisko 1v 2kk painaa n. 7 kg ja Isosisko 3v 9kk painaa vajaa 11 kg.
Netistä ja muualta olen koittanut kysellä vastaavia tilanteita, mutta hyvin vähän on samansuuntaisia kokemuksia löytynyt. Yleensä lapset ovat reippaasti painavampia tai mikäli edes suunnilleen samansuuntaisia painolukuja löytyy niin heillä ei ole minkäänlaista seurantaa.. Ahdistavaa, tuo muualta tuleva paine syömisen suhteen on hirveää!!

Ateriarytmi meillä on tällanen:
n.9.00          Aamupala
11.00-12.00 Lounas
14.00           Välipala
16.00-17.00 Päivällinen
n. 18.00       Välipala
n. 20.00        Iltapala

Lisänä menee öljy, kerma, vaniljakastike, aloitetaan uudestaan Malto6 (josko vatsa viimein kestäisi).

 
Me käydäänkin paljon pienillä eväsretkillä, ja koitetaan tehdä ruuasta kivan näköistä.

Nyt mua kiinnostaisi tietää syökö teillä lapset hyvin? Onko muita jotka joutuvat painosta stressaamaan? Minkäkokoisia teidän n. samanikäiset lapset ovat? Vinkkejä?

8 kommenttia:

  1. Meillä on nuorempi poika pieni ja hoikka, 2v oli 86cm ja 10,8kg. Ruokailut on usein tahtojen taistelua :/ Onneksi on muutama lempiruoka ja kun valkosipulia lisää ruokaan, niin alkanut maistumaan pojalle. Päivittäin katan pöydän nätisti, lapset auttavat ruoanlaitossa ja pöydän kattamisessa (pilkkovat kasvikset, tekevät salaatin jne.) ja tällä tavoin ruokailu on nykyään helpottamaan päin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oo teilläkään koolla pilattu poikaa :) Meillä neiti on vielä niin laiska et hän ei välttämättä ite ala syömään ollenkaan, kun laiskalle päälle sattuu, pitää syöttää. Taas kun meidän 1v on sitä mieltä, et häntä ei syötetä ollenkaan. Itse pitää saada syödä kaikki.

      Poista
  2. Voi että, tsemppiä. Ruokailut on liikkuvaisille lapsille usein erittäin vaikeita. Ihmettelen vaan, että miksi tuttuni lasta vasta nyt aletaan seuraamaan kun täyttää kohta 6 ja on vasta 4-vuotiaan kokoinen, eli paino juuri ja juuri 15 kiloa :O Joka paikassa ilmeisesti hieman erilaiset käytännöt, mutta tässä tapauksessa ehti lähimmät ihmiset huolestua ennen kuin lääkärit ja neuvolat alkoivat puuttua asiaan.

    -Mimi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aina se on parempi kun ajoissa tutkitaan ne millä voi olla vaikutusta kasvuun.

      Poista
  3. Meiän esikoinen oli 3v neuvolassa noin 11kg ja silloin sanottiin, että on tosi pieni. Kuitenkin kun sanoin, että syö hyvin ja normaalisti niin ei alettu sen kummempia seurailemaan ja nyt 4,5-vuotiaana painaa jotain 14-15kg (pienehkö siis edelleen). Meillä onneksi lapset on aina syöneet hyvin, joskus ollu kausia ettei oo niin maistunut, mutta oon tehny sitte ravintorikkaita smoothieita, ne nimittäin maistuu aina :D ootko sä kokeillu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole teidänkään neiti iso ollut, eikä vieläkään :) pitää niitä sirompiakin ihmisiä olla :) Meillä tää isompi on aina ollu vähä huonosyömänen, vasta kun ikää tuli toi 3 vuotta ni alko ruoka kiinnostaa. Hei oisko sulla hyviä reseptejä niihin smoothieihin? Vaikka ihan postauksena? :) Ois kiva saada vähän vinkkejä. Mä teen tytöille yleensä banaani-rahka-mehukeittosmoothieta iltapalaksi kun eivät muuta tahdo syödä :)

      Poista
    2. Juuri äsken laitoin blogiin yhden smoothien ohjeen ;) Laitan vaikka lisää taas toisena päivänä! :)

      Poista
    3. Kiitti, kävinkin lukemassa ohjeet :) pitää pistää talteen ja kokeilla :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)