lauantai 11. lokakuuta 2014

Meilläkin on sammakkoprinsessa

Vauvallamme todettiin lastenlääkärin tarkastuksessa kotiutuspäivänä vasemman lonkan luksaatio. Lonkkaluun pää luisti pois paikaltaan. Von Rosenin lasta laitettiin heti ja päästiin kuitenkin illalla kotiin, vaikka suosittelivat jäädä yön yli opettelemaan vauvan käsittelyä lastan kanssa. Ensimmäiset ongelmat lastan laiton jälkeen oli alkaa soittelemaan miehelle, että etsii uudet vaatteet vauvalle kun tulee hakemaan, tarpeeksi isot, että saa helposti puettua päälle, koska jalat ovat sammakkoasennossa koko ajan ja myös hartioilla on tuet. Toinen ongelma oli kotiinkuljetus, turvakaukalolle tuli ehdoton käyttökielto, eipä kyllä meidän kapeaan Britaxin kaukaloon olisikaan tyttöä saanut mahtumaan. Vauva siis matkusti sylissä takapenkillä, voin kertoa ettei ollut mikään maailman turvallisin olo. Kotiin onneksi päästiin ehjänä.



Ensimmäinen yö meni täysin huutaessa, vauva kun ei pysty olemaan kuin selällään. Seuraavana päivänä hän olikin jo ihan tottunut uuteen ympärillään olevaan rajoittavaan härveliin. Äitille tämä on tuottanut enemmän päänvaivaa, mutta nyt kun lastahoitoa on takanapäin vajaa 2 viikkoa niin alkaa sujumaan jo. Imetysasennot on vielä aivan hakusassa, pyllynpesu suoritetaan kosteuspyyhkeillä, kylpyä ei ole vasta kuin kontrollipäivänä sairaalassa kun lastaa käytetään pois. Lasta on siis ympärivuorokauden päällä eikä sitä saa mennä ottamaan missään tilanteessa pois.

Tiistaina meillä on ensimmäinen lonkkakontrolli keskussairaalalla, jatkossa parin kolmen viikon välein käymme. Alustavasti lääkäri puhui 9 vkn hoitojaksosta, mutta mennään tietenkin tilanteen mukaan. Matkoja varten vuokrasin turvavuoteen pariksi kuukaudeksi, pääsee tyttö kuitenkin turvallisesti matkustamaan tämän ajan.

Onneksi tää huomattiin heti ja päästiin hoitokin aloittamaan, helpoin nyt kun vauva on vielä niin pieni ettei ole liikkeelle lähdössä, eikä muista tästä mitään. Netistä löytyi tosi huonosti tietoa tästä ja kerkesinkin metsästää vuonna 2012 tulleen Vauva-lehden, jossa oli juttua tästä. Eiköhän sopivasti nyt ilmestynyt uusi Vauva-lehti jossa oli myös juttua lonkkaluksaatiosta. Kumma juttu kun siinä lehdessä on AINA joku ajankohtainen juttu :D

Mikäli siellä teillä on jollai kokemusta tästä niin mielelläni kuulisin vinkkejä yms tän lastan kans olosta. Saako esimerkiksi sitteriä käyttää tai kantoreppua/liinaa?

torstai 9. lokakuuta 2014

Hän on täällä

 Hupsista, mun loppukesän bloggaustauko taisi hieman venähtää :) Jospa tässä taas uudella innolla jatketaan. Meille tosiaan syntyi pieni prinsessa 27.9. Kaikki tapahtui aikamoisella vauhdilla ja edelleen on olo, että voiko se olla jo takanapäin ja niinkin helposti. Kaikki siis alkoi 26 pv aamulla kun menin neuvolaan, mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ollut, viikkoja tuolloin 40+1. Terkka teki sisätutkimuksen ja isoksi yllätykseksi olikin jo 4 cm auki, tää oli aika järkytys, koska mitään supistuksia ei juurikaan ollut aiemmin, terkka sitten sanoikin ettei kannata jäädä kotiin odottelemaan kun alkaa tapahtua, meillä kuitenkin tunnin ajomatka synnärille. Tutkimus kuitenkin sain pientä jomottelua aikaseksi loppupäiväksi.

Illalla tuli outo aavistus, että yöllä alkaa tapahtua. Mies ja lapset meni nukkumaan ja mä jäin katsomaan telkkaria, ihan satunnaisia supistuksia alkoi tulla, välinä tyyliin puoli tuntia, eikä juurikaan tuntunut miltään. Valvoin ja odotin ja kävin suihkussa, puoli kolmen jälkeen yöllä alkoi viiden minuutin välein supistukset, ei pahoja vielä tuollonkaan, mutta se 4 cm kolkutti takaraivossa, kolmelta soittelin synnärille et uskallanko odotella kotona ja sieltä sanottiin että tulla jos siltä tuntuu että käynnissä on. Herätin miehen ja soitettiin tytöille hoitajat. Puoli neljän aikaan lähdettiin ajamaan, silloinkin vielä epäilin onko nyt käynnissä vai ei. Matkalla supistukset paheni aivan hirveiksi ja tuli n. 3 minuutin välein. Ajomatka oli aivan hirveä kun piti paikallaan olla eikä voinut liikkua mihinkään, loppumatkasta ei enää muistikuvia olekkaan.

Puoli viiden aikoihin oltiin perillä, synnytysvastaanotolle kun päästiin, oli jo niin hirveet tuskat etten muista mitä kätilölle oon sanonut, mutta hän tuumasi että me taidetaan lähteä suoraan saliin. Salissa tarkistettiin tilanne ja  7-8 cm auki. Pyysin puudutetta, mutta niitä ei kuulemma enää ehditä antamaan. Ilokaasua otin muutaman henkäyksen, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Tästä edellisestä tutkimuksesta vajaa 10 minuutin päästä meni vedet ja sai alkaa ponnistamaan. Paniikki meinasi iskeä kun kuulin etten puudutuksia saa, mutta jälkikäteen ajateltuna parempi niin etten niitä saanutkaan :D

05.16 syntyi tummahiuksinen neiti, painoa 3340 g ja 50 cm pitkä. Salissa saatiinkin olla monta tuntia tutustumassa pieneen. Olo oli itsellä heti erittäin hyvä, ihan kuin ei olisikaan synnyttänyt, tikkejä ei tarvinut ollenkaan eikä häntäluukaan tälläkertaa murtunut. Eikä ollut puudutuksista pöhnässä :D Oli kyllä oikea unelmasynnytys, nopea ja helppo. Kelpasi mulle yhden hätäsektion ja yhden 7 tunnin synnytyksen, jossa murtui häntäluu, jälkeen. Ainoa miinus tietty oli että olin hirveessä flunssassa.

Se jäi mietityttämään, että jos ei aamun neuvolaa olisi ollut ja ei olisi tilannetta tutkittu niin meidän neiti ois syntyny luultavasti kotiin. En todellakaan niillä alun supistuksilla olisi tajunnut heti lähteä, mutta onneksi näin eikä mieskään joutunut kätilöksi :D