torstai 9. lokakuuta 2014

Hän on täällä

 Hupsista, mun loppukesän bloggaustauko taisi hieman venähtää :) Jospa tässä taas uudella innolla jatketaan. Meille tosiaan syntyi pieni prinsessa 27.9. Kaikki tapahtui aikamoisella vauhdilla ja edelleen on olo, että voiko se olla jo takanapäin ja niinkin helposti. Kaikki siis alkoi 26 pv aamulla kun menin neuvolaan, mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ollut, viikkoja tuolloin 40+1. Terkka teki sisätutkimuksen ja isoksi yllätykseksi olikin jo 4 cm auki, tää oli aika järkytys, koska mitään supistuksia ei juurikaan ollut aiemmin, terkka sitten sanoikin ettei kannata jäädä kotiin odottelemaan kun alkaa tapahtua, meillä kuitenkin tunnin ajomatka synnärille. Tutkimus kuitenkin sain pientä jomottelua aikaseksi loppupäiväksi.

Illalla tuli outo aavistus, että yöllä alkaa tapahtua. Mies ja lapset meni nukkumaan ja mä jäin katsomaan telkkaria, ihan satunnaisia supistuksia alkoi tulla, välinä tyyliin puoli tuntia, eikä juurikaan tuntunut miltään. Valvoin ja odotin ja kävin suihkussa, puoli kolmen jälkeen yöllä alkoi viiden minuutin välein supistukset, ei pahoja vielä tuollonkaan, mutta se 4 cm kolkutti takaraivossa, kolmelta soittelin synnärille et uskallanko odotella kotona ja sieltä sanottiin että tulla jos siltä tuntuu että käynnissä on. Herätin miehen ja soitettiin tytöille hoitajat. Puoli neljän aikaan lähdettiin ajamaan, silloinkin vielä epäilin onko nyt käynnissä vai ei. Matkalla supistukset paheni aivan hirveiksi ja tuli n. 3 minuutin välein. Ajomatka oli aivan hirveä kun piti paikallaan olla eikä voinut liikkua mihinkään, loppumatkasta ei enää muistikuvia olekkaan.

Puoli viiden aikoihin oltiin perillä, synnytysvastaanotolle kun päästiin, oli jo niin hirveet tuskat etten muista mitä kätilölle oon sanonut, mutta hän tuumasi että me taidetaan lähteä suoraan saliin. Salissa tarkistettiin tilanne ja  7-8 cm auki. Pyysin puudutetta, mutta niitä ei kuulemma enää ehditä antamaan. Ilokaasua otin muutaman henkäyksen, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Tästä edellisestä tutkimuksesta vajaa 10 minuutin päästä meni vedet ja sai alkaa ponnistamaan. Paniikki meinasi iskeä kun kuulin etten puudutuksia saa, mutta jälkikäteen ajateltuna parempi niin etten niitä saanutkaan :D

05.16 syntyi tummahiuksinen neiti, painoa 3340 g ja 50 cm pitkä. Salissa saatiinkin olla monta tuntia tutustumassa pieneen. Olo oli itsellä heti erittäin hyvä, ihan kuin ei olisikaan synnyttänyt, tikkejä ei tarvinut ollenkaan eikä häntäluukaan tälläkertaa murtunut. Eikä ollut puudutuksista pöhnässä :D Oli kyllä oikea unelmasynnytys, nopea ja helppo. Kelpasi mulle yhden hätäsektion ja yhden 7 tunnin synnytyksen, jossa murtui häntäluu, jälkeen. Ainoa miinus tietty oli että olin hirveessä flunssassa.

Se jäi mietityttämään, että jos ei aamun neuvolaa olisi ollut ja ei olisi tilannetta tutkittu niin meidän neiti ois syntyny luultavasti kotiin. En todellakaan niillä alun supistuksilla olisi tajunnut heti lähteä, mutta onneksi näin eikä mieskään joutunut kätilöksi :D

8 kommenttia:

  1. Oi, paljon onnea!<3 tuollanen synnytys on ihan paras.! On aivan eri pirteä synnytyksen jälkeen ja palautuu niin nopeasti. Mulla oli tokasta just tuollanen,, oltiin sairaalaa 9minuuttia, poika oli ulkona ja tosiaan 9cm auki ku sairaalaa mentii. Veet meni tutkimuspöydälöä ja heti saliin ja pari pidätystä ja sit poika sylis. Oli Kyl unelmasynnytys. Kolmas oli myös lopulta todella nopea, mut onneks mentii sairaalaa nyt ajoissa,ku eellinen vähän säikäytti. :D kummatki luomuja, eka oliko sit 20h pitkä synnytys. :D ihanaa alkua teille pienen kandsa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa sulla ollu oikea syöksysynnytys :) Noi nopeet kai parhaita on niin ei tarvi niin kauan kestää sitä tuskaa :D vaikka toisaalta mua jollaimuotoa harmittaa et se oli niinkin nopeesti ohi :D Kiitos, tähän asti kaikki on mennytkin paremmin kuin hyvin kotona :)

      Poista
  2. Onnea! Suloinen pieni!

    VastaaPoista
  3. Ihana <3 Mulla iski kunnolla vasta tajuntaan tää kolmannen synnytys vasta nyt, puoli vuotta myöhemmin. Tää neitihän siis syntyi syöksyllä ja en myöskään ehtiny saamaan kivunlievitystä. Jotenkin jäi pelko kyllä, oli se niin kivuliasta :/ Ole onnellinen että pääsit ilman tikkejä, mulla oli ties kuinka monta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistelinki et sulla oli aika vauhdikas synnytys, onneksi ehdit kuitenki sairaalaan :) Mulla ponnistusvaihe kesti kuitenki nyt n. 20 min ja ehkä siks ei tikkejä tarvinutkaan ettei aivan ryminällä tullut ja ku ei puudutteita ollut niin tunsi sen nii selvästi et pysty paremmin hallitsee sen tilanteen :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)