tiistai 27. lokakuuta 2015

Lokakuun loppua

Viikot vierii niin nopeasti, kohta vaihtuu jo marraskuulle. Me ollaan alettu kovasti jo odottelee joulua. On kuunneltu iltaisin joululauluja, poltettu kynttilöitä ja juotu glögiä. Ensimmäiset piparitki on syöty. Joulupukille kirjeen kirjoittamisesta on esikoinen jo tovin puhunut, jospa kuitenkin sinne marraskuunpuolelle odoteltas sen kanssa. :)
Ensilumi näky viime yönä sataneen monella paikkakunnalla, täällä aamu valkeni hyvinkin aurinkoisena eikä lumesta tietoakaan.
Mä rakastan joulua ja sen valmistelua ylikaiken. Kaikki se tunnelmointi ja nyt vielä ku saa lasten kautta elää uudelleen sen niin jännittävänä aikana.  Blogger on nähtävästi sitä mieltä ettei anna mun laittaa yhtään jouluista kuvaa tänne :/

Tykkäättekö te joulusta? Miten aikaisin alotatte "jouluhypetyksen"?

lauantai 3. lokakuuta 2015

Syksyisiä puita

S tykkää ihan älyttömästi askarrella. Onneksi hän saa kerhossa askarrella paljon, kotona meidän askartelut suoritetaan lähinnä silloin kun pienin nukkuu päiväuniaan. Katseltiin yks päivä ikkunasta ulos, miten monen värisiä lehtiä siellä lentelee. Meinattiin ensin hakea ulkoa lehtiä askarteluun, mutta satoi vettä. Päätettiin sitten itse tehdä lehdet. Minä leikkasin puut ja lehtiä, joista tytöt sai liimailla omat puut. Samalla kuvattiin myös isille töihin whatsapp-videoterveiset :) Pienempikin osasi jo hienosti liimata lehtiä, vaikkakin hänen mielestä oli ihan kamalaa jos sormiin meni liimaa :D Ennen kuin kerettiin puut saada valmiiksi niin S oli jo keksinyt monta uutta ideaa mitä seuraavana askartelupäivänä tehdään. Valmiit puut käytiinki sit liimailemassa tyttöjen huoneen seinälle.







torstai 1. lokakuuta 2015

Kahdestaan

Viime lauantaina mun pikkusisko lupautu tulee tyttöjä vahtii, että me päästiin miehen kans kahdestaan sorsajahtiin. Edellisestä kerrasta olikin vierähtäny pikku tovi, ennen lapsia syksyllä 2009. Sen jälkeen ei tule mieleen yhtään metsästysreissua missä oisin ollut mukana, vaikka mies kyllä metsästää tosi paljon. Olihan se mahtava taas istua lähes tyynellä järvellä, oli hiljaista, kukaan ei roikkunut lahkeessa ja ollut jotain vailla. Kahvin kerkesi juoda kuumana. Saalistakin saatiin ja nähtiin satojen hanhien parvi. Aurinkoinen ja valoisa oli kun järvelle mentiin ja tullessa oli jo ihan pimeää, hurja miten nopeasti aurinko laski, kun sitä sai ihailla rauhassa. Me yleensäkin tosi harvoin on tehty mitään ihan kahdestaan, mutta jos yrittäis nyt panostaa siihenkin enemmän. Varsinkin kun pienimmäinenki on yli vuoden ja pystyy jo pikkuhiljaa juomaan muutakin maitoa.